Sword Master kertoo mahtavasta Eledarin kuningaskunnasta, jonka on valloittanut Vishok, käärmejumala ja sinun tehtäväsi on seurata Soturin polkua, tuhota Vishok ja pelastaa kuningas Aragonin tytär Aria.
Vaikka pelin juoni on yksinkertainen ja moneen kertaan kuultu, se ei todellakaan lannista pelin loistavuutta tippakaan. Peli on myös kohtuullisen harvinainen yksilö, jota ei löydy monenkaan NESin omistajan hyllystä, joka on kummallista verrattuna siihen miten hyvä peli oikeasti on.
Sword Master on sekoitus miekkataistelua, tasohyppelyä ja vihollisten lahtausta taikojen kanssa. Peli on hyvin monipuolinen ja lukuisista muista NES-peleistä poiketen kilven käytöstä on huomattavaa hyötyä toisinkuin vihollisia päin rynnimisestä, josta monet pelit ovat tunnettuja.
Lähes jokainen vihollinen kohdataan yksi vs. yksi tilanteessa suljetussa tilassa. Eli kun kohtaat vihollisen, ruudusta ei pääse eteenpäin eikä taaksepäin ennenkuin olet voittanut taistelun. Ainoana poikkeuksena ovat pienemmät viholliset kuten lepakot ja sudet. Sword Masterissa on lukuisia eri vihollisia ja jokaisen voittamiseen käy yleensä yksi taktiikka: hyppy sisään-isku-hyppy pois ja suojataan kilvellä.
Pelin tasohyppelyosuus ei todellakaan häikäise, vaan on välillä jopa ylitsepääsemätöntä. Esimerkiksi neljännen maan pitkät hypyt ja tuhoutumattomat viholliset kuluttavat helposti loppuun kaikki continuet, jolloin pelin joutuu aloittamaan alusta. Tasohyppely tuo myös sopivaa vaihtelua jatkuvaan taisteluun, joskin näissäkin maissa on vihollisia olan takaa, mutta ne saa hoidettua yleensä yhdellä miekan huitaisulla.
Pelin kokemusmittari on myös erilainen poiketen muista tutuista. Kokemusta saa tappamalla vihollisia ja kun mittari menee täyteen, terveys- ja kokemusmittarin maksimitaso kasvaa muutamalla pykälällä. Samalla kokemusmittari nollantuu, jolloin taikoja voi käyttää vasta kun on hankkinut lisää kokemusta. Tästä seuraa helposti taikojen käyttämättä jättäminen, jotta saisi kasvatettua mittarit maksimirajoille. Se on sääli, sillä taiat ovat pelin ehdottomasti parhaimpia mausteita. Erilaisuuksiin pitää vielä lisätä se, että ansaitut kokemukset pysyvät pelin muistissa kunnes pelin sammuttaa kokonaan.
Sitten teknisestä toteutuksesta muutama sana. Kontrollit ovat hyvin toteutettu (poikkeuksena kaksois- ja kolmoishyppy, joka vaatii ilmiömäisen nopeaa A-napin painamista). Grafiikat ovat parhaimmistoa NES-pelien joukosta ja musiikit kuin Castlevaniasta. Kuten kuuluisa lausahdus kuuluu: ”Outo peli, hyvät musat :)”
Sword Master on lyhyt (vain seitsemän maata) ja vaikea, mutta peliin ei kyllästy vuosienkaan jälkeen, vaikka läpipelauskertoja kertyy jatkuvasti lisää. Kokonaisuus on loistava grafiikoista pelattavuuteen ja kaikki on viimeistelty, kuten hyvien pelien kuuluukin olla. Miinuksina ovat tasohyppelyn ja kaksoishypyn vaikeus ja toisinaan myös toimimattomuus. Toinen iso miinus on taikojen käyttö terveyden hinnalla, joka lähestulkoon pakottaa pelaajat miekan kanssa huitomiseen tulipallojen syöksemisen sijaan. Lisäksi tuntuu, että pelissä on menty enemmän grafiikan ehdoilla, joka näkyy monina glitcheinä/bugeina ja välillä kehnona tekoälynä. Kaikesta huolimatta Sword Master ansaitsisi tulla muistetuksi erinomaisena NES-pelinä, josta ei puutu seikkailua tai miekkailua.
Arvosana: 4/5
Ytimekkäästi: Lyhyt miekkailupeli hienoissa maisemissa höystettynä taioilla.
Glitchit
Koodit
Läpipeluuohje
Taiat
Viholliset
