Super Mario Bros. Peli, jonka jokainen tuntee, jota jokainen on pelannut ja josta kaikilla on sama mielipide: Klassikko vailla vertaa. En aio tehdä sadattaviidettäkymmentäensimmäistä ihkuhehkutus arvostelua vaan keskittyä pelillisiin seikkoihin ilman nostalgiahuuruja. Mutta jos nyt vähän kuitenkin.
Wuhuu, tää peli on mainio, klassikko, ei voi disauttaa, Miyamoto ftw!
Perusidea pelissä on tuttu ja tunnetuksi tehty ”prinsessa on kaapattu ja sankari lähtee pelastamaan häntä one-man-army tyylisesti vastassaan suuri koopa-armeija”. Manuaalin tarina on mielenkiintoisempi, joten se kannattaa lukea täältä. Peli jakautuu kahdeksaan maailmaan ja maailmat jakautuvat neljään maahan. Suuren matkan varrella on muutama poweruppi, mukavasti vihuja, kasa kolikoita ja ihan perskuleesti tiiltä, jota voi hajoittaa salaisuuksien löytämisen toivossa.
Super Mario Bros muistetaan sen salaisuuksista ja putki-oikoteistä, joiden varrelta saa aina mukaansa kasan kolikoita. Tässä pelissä on hyvä esimerkki hyvin toteutetusta poweruppien ja kolikoiden piilottelusta, joka ei ole turhauttavaa eikä vaikuta pelin etenemiseen kuin lisäelämien muodossa. Vaikka sanoin että piilotettuja lisäelämiä ei tarvita, niin se on kuitenkin usein pelin jatkumisen kannalta välttämätöntä, koska tämä peli syö elämiä aloittelijalta todella nopeaan tahtiin. Super Mario Brosin vaikeustasoa on kuvailtu helposta ja nopeasta pelistä brutaalin vaikeaksi riippuen kysyykö veteraanilta vai Jonnelta. Liian vaikea peli ei ole loppujen lopuksi, koska minäkin olen läpäissyt sen, mutta peli vaatii hyvää reaktiokykyä ja paljon pelaamista. Useimmat kuolemat tulevat pelin vaatimasta nopeasta etenemisestä ja hyppyjen väärästä ajoituksesta
Ja hypyt vaativat kontrollia, joten tästä saamme hyvän aasinsillan ohjattavuuteen ja yleiseen tuntumaan. Mariota on helppo ohjata ja kontrollit purevat kohtuullisen hyvin riippuen toki hieman kymmeniä vuosia vanhan ohjaimen laadusta. Peliä mollataan yleisesti Marion liukumisesta kun vaihtaa suuntaa päinvastaiseen. Liukuminen on vältettävissä hyppäämällä suunnan vaihdon jälkeen, mutta itse en pidä liukua huonona asiana, koska se tuo mielenkiintoista vaihtelua tavallisiin tarkkoihin kontrolleihin.
Vaikeustasoon liittyvät myös viholliset ja vihollisista ei ole kuin hyvää sanottavaa, vaikka ne ovatkin pelin etenemisen este. Super Mario Bros on täynnä muistettavia, erilaisia vihulaisia, joista Koopia ilmenee eniten. Vasaraveljesten kirveiden hitboxit kusahtavat joskus pahemman kerran, mutta kaikki viholliset on mahdollista voittaa tai ohittaa jos taitoa riittää.
Joojoo, ohjattavuus sitä ja tätä, mutta ne MUZIKAT! Koji Kondoo!!
Niin, musiikit (ts. Super Mario Bros teemamusiikki) ovat erittäin tunnettuja ja joka-vitun-peijooni tietää sen vauvasta vaariin ja muuta ei kuulekkaan kun pelistä puhutaan. Musiikit ovat kyllä taidokkaita ja tarttuvia eli klassikkoainesta kuten pelikin, mutta olisiko musiikit niin suosittuja jos siinä ei olisi hyvää peliä mukana? En usko, sillä hyvää musiikkia maailmaan riittää ja paskoja pelejä vielä enemmän.
Toinen arvioitava kuorrute on grafiikat, jotka ovat selviä, tarkkoja, jotka täyttävät ruudun juuri sopivasti. Parempia NES:llä olisi toki saanut, mutta Super Mario Bros on selkeyden ja yksinkertaisten grafiikoiden mallipeli. Grafiikoihin liittyy etäisesti myös ruudunvieritys ja Super Mario Bros muistetaan ruudunvierityksestä, joka etenee vain oikealle ja vasemmalle ei pääse takaisin. Ehkä selkeää ja helposti koodattava, mutta aivan liian usein vierityksen tavasta on vain haittaa (paitsi glitchatessa) ja se on oikein, että myöhemmissä Super Marioissa voi liikkua molempiin suuntiin ruudulla.
Peli on lyhyt jos käyttää warppeja, mutta kaikki maat pelaamalla aikaa kuluu suunnilleen tunnin verran. Peli ei ole pitkä taitajalle, mutta aloittelijalle se on jatkuvaa, mutta miellyttävää sahausta ja kun pelin lopulta läpäisee niin on olo kuin voittajalla. Super Mario Brosin oppimiskäyrä on loiva ja miellyttävä, koska kaikki on ohjattavuuden hallitsemista kiinni. Kuten kaikissa tämän aikakauden peleissä, myös tässä pisteiden keräys on turhaa arcade-pelleilyä kaikille paitsi naavaparta pro-pelaajille jotka kisaavat pisteistä, koska eivät omista oikeita kolikoita ostaa uusia pelejä.
Wiineri vaa! Paras peli ikinä, pelannu varmaa joku tuhat tuntia putkeen, w00t, Browseri peijoonii!!
Super Mario Brosin päävastus on kämänen mörökölli jonka ohi pääsee a) hyppäämällä tai b) alittamalla tai c) ampumalla tulipalloja ja haastetta ei ole nimeksikään kun päävastuksen on pari kertaa voittanut tai ohittanut. Ja jokaisessa linnassa on se sama vastus naamioituneena joksikin perusviholliseksi ja jokaisen päävastuksen jälkeen on se sama sieniheppu, joka sanoo prinsessan olevan eri linnassa. Peliä pelatessa tulee väkisinkin deja-vu ja mietittyä onko a) peli toistamassa itseään vai b) pelin tarinan olevan oikeasti ei-tarina vai c) pelikehittäjien olevan laiskoja urpoja, jotka käyttivät kaiken aikansa pelin testaukseen turhan tarinan kehittelyn sijaan.
Pelilliset elementit taasen ovat täydellisiä, koska Super Mario Bros on kaikkien, luit aivan oikein, kaikkien myöhempien tasohyppelypelien esikuva. Jokainen maa on tarpeeksi erilainen haaste ja maan elementit ovat vaan niin mainioita ettei mitii järkeä. Ajan puolesta pelielementti on mennyt penkin alle, koska YLEENSÄ peleissä aika = sekunti eikä ole neljä kertaa nopeampi kuin sekunti ja aiheuta pelaajalle hämmennystä. Mistä lie ovat saaneet tuon innoituksen nopeaan aikaan ja mikäköhän tämän pika-ajan yksikkö on? Mariosekunti?
Yleinen tunnelma pelissä on… pelillinen? Todella mainio ”seikkailu” täynnä tiukkoja paikkoja ja salaisuuksien etsimistä. Tunnelma ei edes läsähdä kuolemaan vaan vasta usein Game Overiin kun joutuu pelaamaan samat maat uudestaan läpi. Nostalgianhuuruista hehkutusta tarpeeksi, nyt ovat loppusanat paikallaan. Todella hyvin toimiva paketti, jossa on pelilliset elementit juuri oikeassa suhteessa toisiinsa ja kaikki muut ominaisuudet pelissä tukevat kokonaisuutta vahvistaen sitä. Jos olisin nostalgiahöyryissä, niin antaisin kuusi pistettä viidestä, mutta pienikin vika klassikkopelissä on automaagisesti pisteen pudotus, joten lopullisen arvosanan näette alla ja lopullinen sana olkoon: Klassikko. Prkl.
Arvosana: 4/5
Ytimekkäästi: Loistava paketti tasohyppelyä, jolta ei puutu tunnettavuutta tai katu-uskomattomuutta.
Glitchit
Kartat (The Video Game Atlas)
Koodit
Manuaali
Täydellinen tietopaketti (GameFAQs)
